Varoitus! Teksti on pitkä ja harhaileva.
Meillä yritetään taas vaihteeksi saada ruokavaliota lihapainotteisemmaksi. Kesällä se jäi, koska kesän kiireet. Nyt on taas arki ja helpompi lähteä ruokkimaan kissoja raakaruoalla.
Yksi syy miksi meillä on arasteltu barfaamisen aloittamista kokonaisvaltaisemmin, on barfaamisen tuoma mahdollinen puutostila. Puutostilahan ei tule jos näkee vaivaa siinä mitä syöttää kissalle ja ottaa selvää kaikista tarpeellisista aineista, kuten tauriinista, fosforista jne. Ongelma vaan on siinä, että olen hieman laiska joskus, ja tällainen matematiikka ei oikein houkuta... Lisäksi mun on jostain syystä todella vaikea ymmärtää näin paljon asiaa kerralla, varsinkaan lukeamalla. Jos joku näyttäisi kädestä pitäen, niin voisi olla täysin eri asia. En ole ikinä oppinut parhaiten lukemalla, vaan tekemällä.
Eilen tosin kävin ostamassa kissoille lihoja, tosin olin aika pihalla kaupassa. Muttta prosessi oli aika helppo.
1. Kävele lähellä olevaan kauppaan ja osta lihoja.
2. Kaivele anopin salakätköistä ruokien mukana tulleita purkkeja, kuten take away-kiinalaisen rasiota.
3. Jaa lihat rasioihin ja vie pakkaseen.
Mä vihaan tuota lihojen lajittelua. Koska nuo ovat lähes kaikki 400g pakasteita, ne pitää jakaa pienempiin annoksiin. Mielestäni on tyhmää käsitellä jääkylmää lihaa kun sormet jäätyy. :D Mietinkin puolivakavissani sahan hankkimista! Sillä vaan pötköt palasiksi ja takaisin pakkaseen.
Toinen, mikä on mielestäni must, on sakset! Siis kissojen lihoille täysin omat sakset. Helpottaa paljon leikkaamista. Tosin siinä joutuu ronskisti nappaamaan lihasta kiinni, mutta joka tapauksessa siihen lihaan pitää koskea, paloittelee sen millä menetelmällä tahansa. :D Lihojen käsittely ei itselle tee pahaa, äitini on kokki joten olen lapsesta asti joutunut tottumaan lihan läsnäoloon kotona.Yksi aamu jääkaapissa saattoi olla peuranpaisti veren keskellä ämpärissä - tositarina nuoruudestani. :D Äiti myös tykkää itse suolata joulukinkun ja hakikin jouluisin serkultaan, joka toimi kasvattajana, lihaa. Joten raakaa lihaa on käsitelty meillä niin paljon, että en osaa hirveästi arastella - onneksi. :D
Meillä on syöty suurimmaksi osaksi märkäruokia ja Hannibal rakastaa kuivamuonaa. Niitäkin syöttäessä mietityttää saako Hannibal ja Myrsky kaikki tarpeelliset vitamiinit ja muut. Niiden purkkiruokien kanssa varsinkin saa olla aika tarkkana, sillä on suurin osa tuntuu olevan täydennysruokaa. Joten barfaamiseen siirtyminen on ollut mielessä jo kuukausia (jaiks!). Mutta nyt saimme vihdoin oman pakastimenkin, jolloin on helpompi alkaa keräämään kissoille ruokaa.
Ei ole aina helppoa ajatella lemmikkien parasta. Pelottaa lähteä suunnittelemaan ruokavaliota kun ei ole mitään tietoa (tai on mitä olen tuntitolkulla netistä lukenut). Löysin netistä monenlaisia ohjeita ruuan tekemiseksi, mutta niissä oli monissa jauhelihaa, jota meidän kumpikin kissa vihaa. Edes meidän raakaa ruokaa rakastava Myrsky ei oikein voi sietää jauhelihaa, sitä syödään vain vähän ja sekin nirsoillen.
Muutamassa ohjeessa näkyi myös kanan siipien tai kaulojen jauhaminen lihamyllyllä. Mutta en tiedä pitäisivätkö meidän kissat edes siitä, koska se voisi muistuttaa heitä liikaa jauhelihasta. Ja nämä reseptit ovat sellaisia, että koko ruokavalio ei ilmeisesti edes pitäisi koostua niistä. Tai löysin kyllä sellaisenkin, mikä sopisi kai suurin piirtein kokovaltaiseksi ruokavalioksi - mutta siinä oli jauhelihaa.
Törmäsin myös eläinten luontaishoitajiin, jolta saisi ostettua ruokavalioneuvontaa. Olisin nimittäin hyvinkin valmis maksamaan jollekin siitä että hän kertoisi minulle mitä näillä karvavauvoille tulisi syöttää. Mutta siinäkin on monta hyvää ja huonoa puolta. Vaikeita tällaiset asiat, kun puhutaan itselle rakkaista lemmikeistä ja heidän hyvinvoinnistaan.