Myrsky-tuulen lailla

Ensimmäiseksi, varoitus: postaus sisältää suuren määrän kissakuvia!

Aloimme puhumaan toisen kissan hankkimisesta jo aika aikaisessa vaiheessa. Hannibal oli tottunut leikkikavereihin, ja siitä huomasi sen kaipuun. Mietimme että kuitenkin parempi odottaa että Hannibal olisi hieman isompi, eli kevääseen. Päätettiin kuitenkin että hankitaan kissa eläinsuojeluyhdistyksen kautta ja aloinkin seuraamaan heidän Facebook-sivujaan.

Mutta tässäkään asiassa ei taas mennyt niin kuin suunniteltiin. :D

Huomasin Facebookissa ilmoituksen Myrskystä  ja näytin sen puolisolle. Hän rakastui tulisesti heti (on sellanen nopeasti syttyvä luonne) ja vaati että käydään katsomassa. Olin (taas :D) vastaan, koska pelotti millaista olisi oikeasti elää kahden kissan kanssa. Ja kahden pennun kanssa varsinkin. Mutta kun käytiin katsomassa Myrskyä, niin rakastuin minäkin. Vaikka häkkiin mentäessä Myrsky ja siskonsa sähisivät ja tulivat kunnolla esille vain kinkunpalaa heiluttaessa. Mutta pennussa oli luonnetta, ja tiedettiin että Hannibalin kanssa tarvitaan sitä. Hannibal kävi meinaan isänsä kimppuun, ainoana pentueestaan. Leikkiähän se oli, mutta kertoo jotain Hannibalin luonteesta.

Myrsky oli löydetty muutamaa viikkoa aiemmin 30 km päästä ilman emoa. He eivät siis olleet tottuneet ihmisiin, joten ei ihme että sähinää häkissä riitti, kun eivät olleet tottuneet. Jätimme Myrskyn vielä sinne häkkiin, koska hän ei ollut vielä luovutusiässä (eläinlääkäri arvioi iän, kum sitähän ei tiedetty).

Voin sanoa että pelotti aika paljon tuoda villikissa  (joka Myrsky todellakin oli) kotiin. Eikä se tietenkään helppoa ollut. Taivaan kiitos puolisolla riitti kärsivällisyyttä, onneksi niin! Nyt ne on hyviä kavereita, vaikka vielä välillä saatetaan sähistä ja inistä toiselle. Mutta sellasia ne velikullat on. ;)

Ja Myrskystä on tullut aivan yhtä rakas kuin Hannibalista. Mikä pelotti mua, että kiintyykö siihen rääpäleeseen yhtä paljon kuin Hannibaliin. Pelko oli aivan turhaa. Myrsky on aivan valloittava persoona! Tosin onhan silläkin omat huonot puolensa - mutta niinhän meissä kaikissa. ;)

Ensimmäinen kuva mitä minusta on otettu.
Pelotti kamalasti! 

Uskalsin jopa lopulta ulos luolasta.

Söpöilen mamille niin paljon että sen on pakko antaa mulle kinkkua!

Tätä lamppua en ole nähnyt pitkään aikaan.
Kummasti se katosi jonnekin...

Keskity nainen olennaiseen! MINUUN!

Minulla ja isillä on aina hauskaa.
Näytän sille kieltä.

Moi kaikki!

Mä ja mun kieli!

Mitä? Joku vei kinkut?!

Hämäävä harmaa. Oon oikeesti raidallinen!

ZzzzZzzzZzzz

Lisää raitoja.

Isi ja äiti löysi mut kerran pyykkikorista.

Top Model.

Mami ei tykänny kun söin tätä. Se oli kivan ohut johto!
Se kuulemma kuului johonkin kotiteatteriin.
Nii-i, sitähän mä olen!

Ei voisi kissat olla yhtään erilaisempia! :D Hannibal on pehmeä ja pyöreä, siinä missä Myrsky on siroluinen ja luikku (vaikka syö omat ja Hannibalin ruuat). Hannibal rakastaa kaikkia, Myrsky taas suhtautuu kaikkeen varauksella. Tämä viimeinen on ymmärrettävää, koska Hannibal kasvoi kotona ja Myrsky ties missä.

Mutta kumpikin on vienyt tämän kissatädin sydämen täysin ♥