Meidän poitsut taitaa olla aika erilaisia kuin muut kissat, sillä ne eivät pelkää yhtään imuroimista. Myrsky pelkäsi aluksi kuollakseen, meni pieneen paniikkiin raukka. Kun Myrsky tuli meille, niin pidin huolen että mies oli aina samassa huoneessa antamassa henkistä tukea Myrskylle. Suurin apu tosin oli Hannibal, joka ei onneksi pelkää yhtään imuria. Metrin päässä saatetaan istua kun imuroidaan ja imurin vieressä voi vaikka nukkua päikkärit sillon kun se on hiljaa.
 |
| Miksi sä tuot tuon metelöivän härvelin mun luo kun mä nukun?! |
 |
| Kuvat eivät olleet tarkkoja, koska imuri oli päällä ja piti varoa samalla Myrskyä. :D |
Hannibal seuraa tarkkana imurointia, istuu tai makaa jossain ja seuraa katseella. Onneksi Hannibalilla on tuollainen asenne imurointia kohtaan, sillä se on tarttunut Myrskyynkin. Myrsky juoksee edelleen melkein aina viereiseen huoneeseen, mutta se ei ole yhtään paniikissa eikä välttämättä aina edes juokse karkuun. Ja tällä viikolla tuli todistettua, että eivät ne enää pelkää kumpikaan yhtään imuria. :D Imuroin kiipeilypuuta ja kissat istuivat kiipeilypuussa ja vahtivat mitä tein. Piti laatu tarkastaa, ymmärrän, mutta istuivat höpsöt juuri siellä mistä meinasin imuroida. :D Lisäksi Myrsky kävi syömässä ruuantähteet ruokakupista kun imuroin muutaman metrin päässä. Hieman on kissa muuttunut rohkeammaksi!
Olen aina vihannut siivoamista. En ole mikään siivousintoilija, mutta kahden kissan kanssa siivoamisesta on pakosti tullut osa rutiinia. Tosin vieläkin välillä menee liian kauan imurointien välillä. Silloin Hannibalin musta turkki on hyvä indikaattori: kun siinä alkaa näkymään pölyä, tietää että nyt on toisaan mennyt liian kauan ilman imurointia!
Haaveilen jo seuraavasta imurista. Maailman ihanin olisi pölypussiton<3 Ja tästä haaveilen lähinnä sen takia, että mikään ei ole rasittavampaa kuin yrittää muistaa ostaa pölypusseja ja löytää vielä imuriin sopivia. Tosin toivotaan että nykyinen kestä kauan!
