Joulukorttimateriaalia

Ihan ensimmäiseksi maininta, että osallistukaa Marraskuun Murusten arvontaan! Arvontaan pääsee klikkaamalla oikealla olevaa gadgettia tai sitten tästä. Tuskin maltan odottaa, että mitä kissa-aiheista siellä oikein arvotaankaan. :)



Juttelin yhtenä päivänä koulukaverien kanssa joulukorteista omien lemmikkien kuvilla. Piti saada vähän puolueetonta mielipidettä, mies kun on ollut sitä mieltä että omien lemmikkien kuvat eivät sovi joulukortteihin. Koulukaverini kyllä totesi hyvin: "Olen aina verrannut sitä siihen, että onko kivaa saada sukulaislapsien kuvia joulukorteissa?" Hyvin verrattu (sinänsä, vaikka lapsia ja lemmikkejä ei voi kaikissa asioissa millään tavalla rinnastaa).

Niinpä päätin pitää kuvaukset. Lampaantaljalla ja ilman mitään joulukoristeita.

Ja sitten se todellisuus. Jos oli muutama hyvä kuva, niin suurin osa kuvista oli tätä tasoa...

Ehkä pitäisi vielä kokeilla joulukoristeiden kanssa. Meillä on nimittäin ainakin punahopeaa nauhaa jossain, joka aivan huutaa kissojen kynsiä.

Kissakuvatulva

- ja se lampaantalja taas.

Ihmisen aivotyöskentely on tällä hetkellä ameeban tasoa. Siinä missä hammashommat on ikäviä kissoille, niin on ne ihmisillekin. Kolmatta kertaa vuoden sisällä viisauden hampaan takia antibioottikuurilla...

Koska en halua ikävystyttää ihmisiä ikävillä sairauskertomuksilla, niin vähän kissakuvia. Piristää omaakin päivää. Kuvia on muuten ilmestynyt julkaisemattomaan kansioon aika kovaa tahtia sen jälkeen kun järkkärin laturi löytyi. Hups. Mutta kissakuvia ei voi olla ikinä liikaa, eikö niin?

Nämä on otettu, kun Myrsky pääsi ensimmäistä kertaa nuuskimaan lampaantaljaa. Oli siinä vilskettä.

Minun talja! Mene sinä Hannibal siitä muualle.

Tässä mun ilkee ilme.

Menet siitä nyt, hus.

Koska olo ei ole kummoinen, niin siihen sopivia kuvia: hieman väärillä asetuksilla otettuja kuvia, joista itse tykkään silti jostain syystä. Ehkä siksi, että näissä on kerrankin saatu tallennettua se Myrskyn todellinen luonne. Sellainen sopivasti tärähtänyt <3

Lampaantalja

Istuin pitkään olohuoneen epämääräisen pöydän ääressä, kirjoittamassa koulujuttuja. Tämä on se pöytä johon kissoilla ei ole mitään asiaa, mutta jossa ne aina tuppaavat olemaan... Siinä oli hieman epämukavaa istua, joten hain istumista pehmentämään lampaantaljan. Voi kun oli mukavampi istua.

Sain myös kerrankin hyviä kuvia. Jaksoin jopa napata järjestelmäkameran esiin, vaikka tiesin että akku oli loppumassa. Ja niinhän ne kuvaukset loppuivat kun akku loppui. Ja se laturi oli hukassa! Taivaan kiitos löysin sen jo - pyyhelaatikosta. Viime syksynä laturi oli kenkälaatikossa, tänäsyksynä pyyhelaatikossa...

Pelkäsin akun loppuvan, niin ensimmäiset kuvat ovat otettu ilman salamaa. Sitten rohkaistuin ottamaan kuvia salaman kanssa ja muutaman kuvan jälkeen akku hyytyi.

Älä äiti aina kuvaa.

Olen ajatellut, että lataisin nämä kameralla otetut kuvat vähän isompina ja sitten puhelimen räpsyt pienempinä. Eikö se ole niin parempi, kun näissä riittää tarkkuuta isompiinkin kuviin?

Kuvasin uudelleen kissoja kun akku oli latautunut ja meinasi mennä hermot siihen salamaan. Räps ja sitten se jumittaa seuraavat 20 sekuntia - oli salama kuulemma "busy". Eli tänäjouluna taidan toivoa rahaa ja ostan sitten ulkoisen salaman.

Mutta millainen olisi hyvä?