HANNIBAL 1 V

Tänään meidän ihana suloinen esikoiskissamme täyttää 1 vuoden. Tämä vuosi on ollut uskomaton. Vuosi sitten meillä ei ollut ajatustakaan lemmikistä ja nyt meillä on kaksi upeaa kissaa.

On ollut upea seurata tämän ihanan persoonan kasvamista. Vaikka tarinassa on ollut monenlaisia kurveja, niin tästä ihanasta höpönassusta en luopuisi. En edes silloin kun se raastaa hermoja tottelemattomuudella <3

Tänään Hannibalia juhlitaan syöttämällä kissoille Latzia ja leikkimällä sulkahuiskilla. Myöhemmin tällä viikolla juhlitaan näillä näkymin Hannibalia uudelleen, kun Hannibalin vanhempien omistaja ja ensimmäinen ihmisäiti tulee kylään.

Hannibal toivottaa kaikille superhauskaa tiistaita!

Kissa purkissa

Saimme vanhemmiltani tuliaiseksi söpön pienen tulilatvan. Sen lisäksi että olen ylpeä siitä että olen saanut pidettyä tämän elossa jo kaksi viikkoa, niin sillä on maailman suloisin koristepurkki! :)

Ja tajusin vasta nyt, että olisihan sitä voinut ottaa kukkapurkin takaakin kuvia.
Ehkä sitten jos saan pidettyä kukan hengissä! :D

Toivottavasti kasvi voi hyvin vielä muutaman kuukauden kuluttua. :D Ja tutkin asiaa, ja tulilatvan ei pitäisi olla myrkyllistä, olenhan oikeassa? :D Kukka tosin on kirjahyllyn ylimmällä hyllyllä, mutta sitä ei ikinä tiedä koska kissat oppivat kiipeämään hyllylle.

Tein eilen illalla uuden bannerin, mitä mieltä olette?
Onko kiva vai ei? :)

Imurointi

Meidän poitsut taitaa olla aika erilaisia kuin muut kissat, sillä ne eivät pelkää yhtään imuroimista. Myrsky pelkäsi aluksi kuollakseen, meni pieneen paniikkiin raukka. Kun Myrsky tuli meille, niin pidin huolen että mies oli aina samassa huoneessa antamassa henkistä tukea Myrskylle. Suurin apu tosin oli Hannibal, joka ei onneksi pelkää yhtään imuria. Metrin päässä saatetaan istua kun imuroidaan ja imurin vieressä voi vaikka nukkua päikkärit sillon kun se on hiljaa.

Miksi sä tuot tuon metelöivän härvelin mun luo kun mä nukun?!

Kuvat eivät olleet tarkkoja, koska imuri oli päällä ja piti varoa samalla Myrskyä. :D

Hannibal seuraa tarkkana imurointia, istuu tai makaa jossain ja seuraa katseella. Onneksi Hannibalilla on tuollainen asenne imurointia kohtaan, sillä se on tarttunut Myrskyynkin. Myrsky juoksee edelleen melkein aina viereiseen huoneeseen, mutta se ei ole yhtään paniikissa eikä välttämättä aina edes juokse karkuun. Ja tällä viikolla tuli todistettua, että eivät ne enää pelkää kumpikaan yhtään imuria. :D Imuroin kiipeilypuuta ja kissat istuivat kiipeilypuussa ja vahtivat mitä tein. Piti laatu tarkastaa, ymmärrän, mutta istuivat höpsöt juuri siellä mistä meinasin imuroida. :D Lisäksi Myrsky kävi syömässä ruuantähteet ruokakupista kun imuroin muutaman metrin päässä. Hieman on kissa muuttunut rohkeammaksi!

Olen aina vihannut siivoamista. En ole mikään siivousintoilija, mutta kahden kissan kanssa siivoamisesta on pakosti tullut osa rutiinia. Tosin vieläkin välillä menee liian kauan imurointien välillä. Silloin Hannibalin musta turkki on hyvä indikaattori: kun siinä alkaa näkymään pölyä, tietää että nyt on toisaan mennyt liian kauan ilman imurointia!

Haaveilen jo seuraavasta imurista. Maailman ihanin olisi pölypussiton<3 Ja tästä haaveilen lähinnä sen takia, että mikään ei ole rasittavampaa kuin yrittää muistaa ostaa pölypusseja ja löytää vielä imuriin sopivia. Tosin toivotaan että nykyinen kestä kauan!

Assistentti taas hommissa

Yritin ottaa kuvaa uusista kupeista jotka ostin. Kunnes Myrsky päätti tulla tarkastamaan onko kelvollinen ostos. Ilmeisesti oli. Ainakin me ihmiset ollaan tyytyväisiä: hintaa 2€ ja sillä sai 11 kuppiparia.

Pannukakku

Myrskyn meille muuttamisen jälkeen, meidän ns. kissamaku on muuttunut. Ennen haaveilimme siperiankissoista ja maine cooneista (kumpikin haluttaisiin tosin edelleen joskus), nykyisin haaveillaan enemmän sfinxistä (mies) tai siamilaisesta tai vastaavasta (minä). Myrsky muistuttaa todella paljon ulkoisesti siamilaista ja eläinsuojeluyhdistyksessä epäilivätkin Myrskyssä olevan sitä.

Kuviin ei pysty tallentamaan sitä, kuinka siro Myrsky oikeasti on. Kissan tumman värin takia, kuvissa Myrsky näyttää aina isokokoisemmalta kuin onkaan. Myrskyä on vain todella vaikeaa kuvata silloin kun kissa seisoo, sillä tämä kärppä ei ole hetkeäkään paikallaan. Me nauretaan päivittäin sille, kuinka Myrsky syöksyy sängyn alle. Se näyttää todella hauskalta, kun kissa syöksyy juoksusta suoraan sängyn alle (korkeus 15 cm) pysähtymättä. Se vaan menee lituskaiseksi.

Näissä kuvissa olen jotenkin onnistunut saamaan tallennettua sen Myrskun laihuuden. Mukaan sattui myös muutama aivan loistava kuva. :D Kerrankin kamera välähti oikeeseen aikaan, vaikkakin voi olla hieman tärähtäneitä.

Pannukakku.

Aina ei kamera tai kuvaaja ehdi pysyä kärpän perässä.

Hyvää sunnuntaita kaikille!

Uimassa

Mieheni pitää kunnostaan huolta, muun muassa uimalla. Yhtenä kertana huomasimme että Hannibal sekosi aivan täysin, kun mies tuli kotiin haisten uimahallilta. Natusti varpaita ja muutenkin kiehnäsi aivan kiinni. Nopean googletuksen jälkeen tämä saattaa johtua ammoniakista, mutta en tiedä muuta kuin että se on äärettömän suloista. Kuulemma kloorilla (kloritella) ei saisi kotonakaan siivota, koska se voi houkutella kissoja pissaamaan väärään paikkaan. Tähän en tosin osaa sanoa mitään, ei kuulu minun siivousarsenaaliin. :D

Eilen kuivumassa olleet uimahousut tippuivat lattialle ja voi sitä Hannibalin onnen määrää. Siinä kiehnättiin ja kierittiin ja oltiin niin onnellisia. Piti pelastaa uimahousut ennen kuin kynnet tekivät reiän, mutta pitihän sitä toisen antaa intoilla hetken verran. Kloorin tuoksu on ainut asia kissanmintun lisäksi mikä saa Hannibalin takaisin pentumaiseksi.

Tämä kloorin haju ei vaikuta Myrskyyn yhtään, ihan niin kuin ei kissanminttukaan. Tosin kaiken ruuan haju vaikuttaa Myrskyyn, että ehkä ihan hyvä ettei se reagoi näihin hajuihin. :D

Home sweet home

Monessa blogissa on viime aikoina esitelty millaisessa kodissa kissat elävät. Meillä ei olla kovinkaan siistejä (se muutaman viikkoinen joka päiväinen imurointi jäi heti kun flunssa parani:D), ja nyt kun vanhempani tulivat kylään ja piti siivota, niin ajattelin esitellä siistiä asuntoa. :) Sen takia kuvat otettu tänään salaman kanssa, koska en luota siihen että asunto on enää huomenna esittelykelpoinen. :D

Mehän asutaan 50-luvulla rakennetussa talossa. Materiaalit ovat vessaa lukuunottamatta alkuperäisiä, jopa keittiössä. :D Eli kadehdin suunnattomasti ihmisiä jotka asuvat uudemmissa asunnoissa, mutta pidän toisaalta tästä meidän asunnosta aika paljon. :)

Tällainen on meidän pieni kotimme. :)

Olohuone

Työpöytä jonka ääressä kirjoitan lähes kaikki postaukset.
Isä toi kukkia tyttärelleen! Onneksi ei sentään ollut tulppaaneita. :D

Makuuhuone

Siitä olen yllättynyt että kirjat ovat saaneet olla rauhassa, eikä kissat ole käyneet niitä
muutamaa kertaa lukuunottamatta tutkimassa.

Lopuksi vielä panoraamat olohuoneesta ja makuuhuoneesta. Ne saa isommiksi klikkaamalla kuvaa.

Sanomattakin selvää, että omistamme ihan liikaa tavaraa näin pieneen asuntoon nähden. Mutta kun kaksi keräilijää pistää hynttyyt yhteen, niin asunto ei voi olla kuin tämän näköinen. :D Meidän oma pieni rakas kotikolo. Mutta pakko sanoa, että kissat ne kodin tekevät, eivät tavarat <3