Villapaita

Mehän oltiin alunperin aika "tyhmiä" ja haaveiltiin koirasta - onneksi tulimme järkiimme! Tosin oon aina sanonut, että haluan koiran kokoisen koiran, ja sitten me haaveilimme chihuahuasta. Mutta onneksi asia jäi mietintäasteelle, vaikka innoissamme teimmekin muutaman hankinnan jo (halusimme niin kovasti lemmikin). Monista on ollut hyötyä kissojenkin kanssa (kynsisakset). Tämä chihuahualle tarkoitettu villapaita vain aiheuttaa mietintöjä. Pitäisikö antaa eteenpäin, vai mitä sen kanssa pitäisikään tehdä?

Asiasta ei ole vielä tehty virallista päätöstä, mutta pitihän sitä koittaa kissojen päälle. Siitä, kun Myrskyllä oli villapaita päällä, ei ikävä kyllä ole kuvia. Voin paljastaa että kissa hukkui villapaitaan (oli vielä niin pieni kun testasimme), mutta uusi yritys myöhemmin! Hannibal sai siis toimia tällä kertaa meidän mallina. Malli itse ei tykännyt hirveästi kuvauksista, mutta suostui muutaman kuvan poseeraamaan.

"Ei oo todellista."

"Kiltisti poseerasin. OTA TÄMÄ JO POIS!"

Ja näistä kuvista on tosiaan aikaa, että on poika siitä kasvanut. Ja kääk, paljon!

Villapaidat ja muut vaatetukset: kissojen kiusaamista, vai oikeasti hyödyllistä?

Jonkinlaista vaatetusta olen miettinyt Myrskylle, vanha talo ja ohut karva eivät ole hyvä yhtälö. Tosin jos kovia pakkasia ei tule, niin ei ole varmasti mitään hätää. Mutta jos tulee ne kovat pakkaset, sitten voidaan jo tarvita hieman vaatetusta. Tai sitten pitää hankkia paljon lampaantaljoja.

Voi kissan viikset sentään pt 2

Hannibalin valkoiset haituvat ovat kokeneet kovia. Ne ovat harventuneet lyhyen ajan sisällä ja harventajan nimi on Myrsky.

Tappelun tuoksinassa Myrskyllä on viime aikoina ollut tapana kiskoa Hannibalia viiksistä. Yritämme puuttua aina kun leikki/paini/tappelu menee pisteeseen jolloin toista satutetaan, ja viikset ovat tulilinjalla, mutta se ei aina onnistu.

Pojat ovat nimittäin oppineet tappelemaan hiljaa. Kumpikaan ei päästä äännähdystäkään. Yleensä havahdun hiljaisuuteen, jolloin etsin pojat ja huomaan heidän painivan sängyllä/eteisen matolla.

Sota-arpia!

Ja sitten yksi aivan ihana kuva Hannibalista. Kissoilla on paljon ihania ilmeitä!

Ja pitäähän sitä nyt yksi kuva Myrskystäkin olla.

Pahvilaatikossa

Hain itselleni paketin postista, ja heti paketin nähtyäni tiesin että se on kissojen mieleen. Sisällöstä iloa mamille, pahvilaatikosta kissoille. Sellainen kompaktin kokoinen.

Välillä tuntuu pahalta tilata jotain tuotteita, kun voisi paikallisia yrityksiäkin tukea, mutta onhan se välillä mukava saada tällaisia hienoja pahvilaatikoita kissoille! Ja tätä ei kyllä olisi luultavasti saanut täältä, hurahdin operaattorin tarjoukseen padista...

Lampaantalja

Istuin pitkään olohuoneen epämääräisen pöydän ääressä, kirjoittamassa koulujuttuja. Tämä on se pöytä johon kissoilla ei ole mitään asiaa, mutta jossa ne aina tuppaavat olemaan... Siinä oli hieman epämukavaa istua, joten hain istumista pehmentämään lampaantaljan. Voi kun oli mukavampi istua.

Sain myös kerrankin hyviä kuvia. Jaksoin jopa napata järjestelmäkameran esiin, vaikka tiesin että akku oli loppumassa. Ja niinhän ne kuvaukset loppuivat kun akku loppui. Ja se laturi oli hukassa! Taivaan kiitos löysin sen jo - pyyhelaatikosta. Viime syksynä laturi oli kenkälaatikossa, tänäsyksynä pyyhelaatikossa...

Pelkäsin akun loppuvan, niin ensimmäiset kuvat ovat otettu ilman salamaa. Sitten rohkaistuin ottamaan kuvia salaman kanssa ja muutaman kuvan jälkeen akku hyytyi.

Älä äiti aina kuvaa.

Olen ajatellut, että lataisin nämä kameralla otetut kuvat vähän isompina ja sitten puhelimen räpsyt pienempinä. Eikö se ole niin parempi, kun näissä riittää tarkkuuta isompiinkin kuviin?

Kuvasin uudelleen kissoja kun akku oli latautunut ja meinasi mennä hermot siihen salamaan. Räps ja sitten se jumittaa seuraavat 20 sekuntia - oli salama kuulemma "busy". Eli tänäjouluna taidan toivoa rahaa ja ostan sitten ulkoisen salaman.

Mutta millainen olisi hyvä?

Little ball of fur

Täällä on näkynyt enemmän kuvia Myrskystä kuin Hannibalista. Johtuu ihan siitä että Hannibal juoksee lähes pakoon kameraa (tai no puhelinta). Se kameran laturi on nimittäin edelleen teillä tietämättömillä. Jos se ennen joulua löytyisi!

Tässä kuvia pienestä karvapallosta, jonka elämää olemme saaneet seurata siitä asti, kun pieni oli kaksi viikkoa. Meidän pieni karvapallo <3

Meidän pieni sinisilmäinen hurmuri!

Hyvää tiistaita kaikille!

Fiksu kissa

Vaikka Myrsky on vielä pieni, hän tuntuu miettivän jo tulevaisuuden suunnitelmia. Ilmeisesti poika haluaa osallistua raksukustannuksiin. Ainakin jos on uskominen Myrskyn valintaa iltalukemiseksi.

Pienellä kissalla olisikin varmasti paljon sanottavaa markkinoinnista, varsinkin kohdennetusta markkinoinnista. Luulisin että hänen mielestään tämän talouden tv-mainokset voisivat olla vain kissanruokamainoksia, ilmaisjakeluista puhumattakaan.

Millaiseksi markkinointi mahtaisikaan muuttua jos pieni kissa saisi tassunsa mukaan?

Voi kissan viikset sentään pt 1

Tämä on meidän ensimmäinen postaus kissojen movemberiin.

Myrskyn ollessa pienempi, en kiinnittänyt huomiota että Myrskyn viikset olisivat mitenkään "erilaiset". Tummat ne olivat, siinä missä Hannibalilla oli valkoiset. Muutama viikko sitten mies huomasi että Myrskyllä on kiharia viiksiä. En uskonut (sain viestiä koulussa ollessa), mutta kotona uskoin.

Näitä Myrskyn viiksiä on vain hieman hankalaa saada tallennettua kuvaan.

Sitten hieman kuvia järjestelmäkameralla otettuna (edelliset olivat puhelimella). Ero on kun yöllä ja päivällä. Mulla vain on tällä hetkellä sellainen ongelma, että kameran laturi on hukassa ja akku on loppumassa... Lisäksi tarvitsisin uuden putken ja ulkoisen salaman, menee järki tuohon kameran omaan salamaan. Se jumittaa aivan liikaa. :D "Pimeässä" kun yrittää kahta tummaa kissata kuvata, niin eihän siitä mitään tule. Mutta niin, ne kuvat.

Hieman villiinnyin kuvanmuokkausohjelman kanssa. 

Kiharia! Ei sentään täysin säkkyräisiä, mutta kiharia kumminkin. Käkkäräpää tämä meidän Myrsky.